Tämän viikon Crumblin kiertävä valikoima oli varsin odottamaton, mutta yhtä lailla jännittävä sekä kekseistä pitävien että videopelien ystävien mielestä. Erittäin suosittu videopeli Minecraft astuu tämän viikon keittiöön, ja heidän Crumblin kanssa tekemänsä yhteistyö tuo kuuden teeman makean herkun valikoimaan. Viisi niistä perustuu erilaisiin kekseihin, kuten Crumblilta voi odottaa, mutta yksi herkku on kakku, jonka teema päästää esiin pelin ikonisimman symbolin: ruoholohkon. Luonnollisesti tiesimme, että meidänkin on pakko testata tämä itse. Tässä, mitä mieltä olemme.
Yhteistyöstä pettymys
Plussat — Ok, mennään siihen, miksi tämä kakku oli hyvä, koska (iso yllätys, tiedän) siitä eteenpäin meno oli suurimmaksi osaksi alamäkeä. Mitä positiivista tästä kakusta voisin sanoa on, että se näytti siltä kuin sen pitikin näyttää, ja Minecraftin varsinaisen lähdemateriaalin jäljennös oli siinä selvästi nähtävissä. Ja joo, se on vähän kuin perusminimi. Mutta ainakin he tekivät sen. He eivät tehneet sitä erityisen hyvin, sillä tarkkaa pursotusta vaativat yksityiskohdat korostavat sitä, etteivät Crumblin leipurit välttämättä ole koulutetut tekemään hienostunutta koristelua, vaan tuottamaan leivonnaisia erittäin suurella voluumilla. Epätasainen pursotus on onneksi suurimmaksi osaksi anteeksi, myötäeläen sitä, mitä leipureiden, joiden valikoima muuttuu jatkuvasti, on kestettävä. Ja kaiken kaikkiaan pointti välittyi: visuaalisesti kakku muistutti Minecraftin ruoholohkoa.
Miinukset — Ei ole yllättävää, että negatiivista on helpointa löytää tässä kakussa. Aloitetaan tuorejuustokuorrutteesta; sitä on yleisesti helppo tehdä… ja on myös helppo tehdä hyvin. Crumblin oma porukka on siihen kykenevä, sillä olemme kokeilleet paljon parempia versioita heidän tuorejuustokuorrutuksestaan melko säännöllisesti. Sen sijaan tämän kakun kuorrutus tuorejuustosta on kiinteää, rakeista ja liian makeaa. Lisäksi en näe syytä siihen, miksi kuorrutusta värjättäisiin ruskeaksi sen sijaan, että sen tekisi vain suklaamakuiseksi, kun kakussa on jo toinen suklaamaku muualta.
Kakun ominaisuudet olivat melko anteeksiantamattomia, ja ne vain pahenivat kuorrutuksen kanssa, tehden puraisusta varsin epämiellyttävän. Itse kakku oli kuiva ja kumimainen, eikä sen yleinen makukokonaisuus ollut selkeä. Kyseessä oli vanilja-kanelinen spongepohja, jonka päällä oli kanelinen ruskeasokerinen peittävä kerros sekä suklaa-krarrahde (crumb) -streusel. Kaikki tätä ei todellakaan tarvittu, ja kokonaismaku jäi vaisuksi. Lisäksi kuiva kakku ja kuorrutus sekä suklaastreusel sekoitettuna tekivät sen kuivempia kuin tarpeen.
Missään kakun osassa ei ollut miellyttävää koostumusta, ja makeuden sekä tunnistamattoman maun valtava määrä tekivät sen aivan keskinkertaiseksi. Kyseessä on vain kehno resepti ja kehitys, sillä käytännössä jokainen osa olisi voitu tehdä paljon paremmaksi. Ei myöskään ole epäilyksen sijaa siitä, että tämän yhteistyön päälle asetettu koriste, joka muistuttaa yhteistyön lisäarvosta, tuntuu enemmänkin potkulta arvosanan parantamiseksi kuin olennaiselta osalta kakkuun.
