Se näyttää esineeltä, joka voisi unohtua kaapin perälle eriparisten lasien ja perityn astiaston joukkoon. Joissakin suomalaiskodeissa vanha Aalto-maljakko voi kuitenkin olla huomattavan arvokas. Ero ei synny pelkästään tutusta aaltoilevasta muodosta: pohjaan tehty pieni merkintä voi erottaa tavallisen sisustusesineen harvinaisuudesta, jonka arvo voi nousta jopa 20 000 euroon.
Arvio ei tietenkään koske kaikkia Alvar Aallon nimeä kantavia maljakoita. Kyse on tarkoin rajatusta Savoy-maljakon versiosta, joka valmistettiin Karhulassa vuonna 1937. Juuri siksi löytö voi jäädä huomaamatta. Jos omistaja ei tunne valmistusvuotta, alkuperäisiä värejä ja pohjan merkintää, arvokas esine saattaa päätyä kirpputorille aivan liian halvalla.
Suomalainen klassikko, jonka arvo tunnistetaan yllättävän huonosti
Savoy-maljakosta on tullut yksi suomalaisen muotoilun tunnetuimmista symboleista. Alvar Aallon suunnittelema esine erottuu epäsäännöllisistä kaaristaan, joita verrataan usein järven rantaviivaan. Uusia Aalto-maljakoita myydään edelleen, joten eri vuosikymmeninä valmistetut kappaleet voivat näyttää kokemattoman silmään lähes samanlaisilta.
Ilta-Sanomien helmikuussa 2026 julkaisema astiavisa osoitti, kuinka vaikeaa vanhan kappaleen arvon tunnistaminen on. Vain noin 35 prosenttia vastaajista osasi arvioida 1930-luvun Savoy-maljakon oikein. Monet valitsivat arvoksi 120 tai 1 200 euroa, vaikka kuvassa ollut kappale saattoi olla yli 10 000 euron arvoinen.
Tällä on Suomessa erityistä merkitystä. Kotimaiset designesineet siirtyvät sukupolvelta toiselle, jäävät mökeille, kulkeutuvat kuolinpesien mukana ja vaihtavat omistajaa kirpputoreilla. Harvinainen maljakko voi seistä kaapissa vuosikymmeniä ilman, että kukaan kääntää sitä ympäri ja tarkistaa pohjaa.
Pieni kaiverrus voi muuttaa kaiken
Ratkaiseva yksityiskohta on merkintä ”Karhula 22 IX 37”. Ilta-Sanomien haastatteleman Hagelstam & Co:n intendentin Tuomas Rossin mukaan 14 senttimetriä korkea maljakko tällä kaiverruksella voi parhaimmillaan olla noin 20 000 euron arvoinen.
Merkityt kappaleet jaettiin tiettävästi lehdistölle Karhulassa vuonna 1937. Ne kuuluvat siis mallin varhaisimpaan tuotantoon. Maljakot valmistettiin tuolloin puumuoteissa, minkä vuoksi jokaisesta kappaleesta tuli hieman erilainen. Alkuperäisiin väreihin kuuluivat muun muassa azurinsininen, savunvärinen, rionruskea ja merenvihreä.
Myös saman aikakauden merkitsemätön maljakko voi olla arvokas. Rossin arvion mukaan sen hinta on usein noin 20–30 prosenttia merkityn kappaleen arvosta. Puhutaan siis edelleen mahdollisesti useista tuhansista euroista, vaikka kuuluisa kaiverrus puuttuisi.
Miksi uusi Aalto-maljakko ei ole automaattisesti aarre
Pelkkä aaltoileva muoto ei riitä todistamaan harvinaisuutta. Aalto-maljakkoa on valmistettu lähes yhdeksän vuosikymmenen ajan lukuisissa ko’oissa, väreissä ja versioissa. Kaupasta ostettu moderni maljakko ei muutu antiikkiesineeksi vain siksi, että siinä on valmistajan tarra tai signeeraukselta näyttävä merkintä.
Keräilijälle olennaisia tietoja ovat valmistusaika, alkuperä, käytetty tekniikka ja lasin kunto. Harvinainen väri tai vanha dokumentti voi lisätä kiinnostusta. Sen sijaan reunalohkeama, halkeama, myöhemmin hiottu pinta tai epäilyttävä merkintä voi laskea arvoa huomattavasti.
On myös tärkeää erottaa arvio, myyntipyyntö ja toteutunut kauppahinta toisistaan. Yksittäisestä huutokauppatuloksesta ei voi päätellä, että jokainen samannäköinen maljakko myytäisiin samalla summalla. Ostajien kiinnostus, kunto ja varmennettu tausta vaikuttavat lopputulokseen.
Vanhojen designesineiden hinnat houkuttelevat markkinoille myös jäljitelmiä ja väärin kuvailtuja kappaleita. Epäselvä signeeraus ei yksin todista mitään, eikä myyjän käyttämä sana ”harvinainen” korvaa dokumentoitua alkuperää. Aidonkin maljakon arvo voi vaihdella huomattavasti koon ja värin mukaan. Siksi vertailussa pitäisi käyttää täsmälleen samaa mallia ja valmistusajankohtaa, ei vain ulkoisesti samantapaista esinettä. Luotettava arvio perustuu useiden yksityiskohtien kokonaisuuteen.
Näin toimit, jos kaapista löytyy vanha maljakko
Esinettä ei kannata pestä voimakkailla aineilla eikä laittaa astianpesukoneeseen. Hankaavat sienet ja kalkinpoistoaineet voivat vahingoittaa lasia tai tunnistamisessa tarvittavia merkintöjä. Maljakkoa on turvallisinta käsitellä pehmeän alustan päällä ja kuvata sen muoto, pohja sekä kaikki merkit useasta kulmasta.
Seuraavaksi kannattaa mitata korkeus ja leveys tarkasti ja verrata niitä tunnettujen huutokauppatalojen arkistoihin. Samankaltainen kuva verkon myyntipalvelussa ei ole asiantuntijalausunto. Ilmoituksessa näkyvä summa on yleensä pyyntihinta, eikä se kerro, onko esine todella myyty.
Jos kappale vaikuttaa vanhalta, ratkaiseva askel on suomalaisen designlasin asiantuntijan tai huutokauppatalon arvio. Ammattilainen voi erottaa uuden tuotannon Karhulan varhaisesta kappaleesta, tarkistaa valmistustavan ja arvioida, onko kaiverrus aito.
Aarre voi edelleen jäädä tavallisen astian varjoon
Mikään ei osoita, että suomalaiskodeissa odottaisi tuhansia 20 000 euron maljakoita. Ilta-Sanomien kyselyn paljastama ero 120 euron arvauksen ja yli 10 000 euron mahdollisen arvon välillä kertoo silti, kuinka helposti vanha designesine voidaan arvioida väärin.
Tässä tapauksessa omaisuus ei piileskele lukitussa kassakaapissa. Se voi olla tuttu, pölyinen maljakko astiakaapin perällä. Jos pohjassa näkyy oikea vuoden 1937 Karhula-merkintä, nopean kirpputorikaupan sijaan kannattaa pysähtyä ja pyytää asiantuntijan arvio.
